sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Mihin tämä(kin) päivä hupsahti – aamusta vaalivalvojaisiin





  
 

Tänään vaalipäivänä heräsin taas normaaliin sunnuntaiaikaan eli seitsemältä. Tämänhetkinen lempisarjani Minkä taakseen jättää on jäänyt tauolle, mutta löysin uuden dekkarisarjan, uusseelantilaisuutuuden. Sitä katsoin sohvalla makoillen pari osaa ja pohdin, että tuoltako näyttää erään Pekingin suomalaisystävämme uusi kotimaa.
Muun perheen herättyä teimme pitkästä aikaa englantilaisen aamupalan eli pekonia, munia, paistettuja tomaatteja ja purkkipapuja. Kaikkien noin viiden vuoden jälkeen, jolloin espressokeitin Silvia on perhettämme aamukahveilla ilahduttanut, viimein opettelin vaahdottamaan maidon eli nyt osaan itse tehdä lattea!
Kävelimme naapurikoululle äänestämään ja ohi mennessään mies tönäisi sateenvarjotelineemme nurin. Kaunis kiinalainen ruukku, aikoinaan Singaporesta tuomamme, särkyi. Palattuamme täyttämästä kansalaisvelvollisuutemme mies neuvoi hetken esikoista matikassa, kunnes hyppäsi taksiin ja matkusti lentokentälle. Minä jo keittelin keittoa perheelleni arkipäiviksi. Viikolla kun ei ole aikaa laittaa ruokaa, joten lasten riemuksi syömme tällä viikolla dieettikaalikeittoa. Emme tosin dieetin vuoksi vaan siksi, että se on minusta älyttömän hyvää enkä ole syönyt sitä moneen vuoteen. Moneen kertaan olen talven aikana sillä jo varoitellut (uhkaillut) lapsiani.
Kun keitto oli valmis, lähdin kauppaan, sillä perjantain ostoksilla olimme unohtaneet ostaa kanat. Matkalla poikkesin postiin, sillä olin viikko sitten lähettänyt asiakaspalautuksena lastenvaatepaketin Isoon Britanniaan, maksanut paketista parikymppiä omaa rahaa – ja löytänyt sitten paketin omalta kotioveltani perjantaina. Päätin pitää paketin, eiköhän niillekin lastenvaatteille ole kuitenkin käyttöä ja paketin hinta on aika kova omasta pussista (kolmasosa tuotteiden hinnasta). Ja alkoi hieman pänniä, kun saan jatkuvasti juosta postiin saman paketin tai kirjeen vuoksi useampaan kertaan (kerta ei ole ensimmäinen, kun posti tuo lähettämäni lähetyksen takaisin). Sain ohjeet, kuinka minun pitää ottaa yhteyttä sähköpostitse asiakaspalveluun. Postineiti itse selvitti asian soittamalla postin asiakaspalveluun ja sieltä annettiin tällaiset ohjeet. Ainoa mutta: kun illalla sitten ryhdyin kirjoittamaan sähköpostiviestiä, ei osoitetta löytynyt mistään.
Kaupasta palattuani valmistelin ruoan alkuun, jonka jälkeen ryhdyin suunnittelemaan tulevaa viikkoa ja huomisen tunteja. Tämän jälkeen valmistin sunnuntaiaterian: kanaa, kevätsipuleita ja papuja Jamie Oliverin tyyliin. Jossain välissä täytin pesukoneen ja kannoin puhtaita pyykkejä ylös. Osan jätin kasaksi odottamaan, osan sentään viikkasin, mutta heitin laatikkoon. Kuopuksen housulaatikko jäi vaatteita pullottaen auki, kun ei ollut aikaa asetella vaatteita siististi. Puhtaat lakanat roikkuvat yhä edelleen kaiteella, kun niitä ei ehditty ja jaksettu vetää miehen kanssa. Ei olla ehditty kolmeen viikkoon.
Syötyämme ja siivottuani keittiön katson nyt hetken vaalivalvojaisia ja kirjoitan tämän blogikirjoituksen. Näin se sunnuntaipäiväkin taas hurahti. Haaveeni kirjan lukeminen jää (taaskin) haaveeksi. Kohta on aika painua pehkuihin, huomisaamuna kello soi taas viideltä.
Tänään juuri mietin ruuhkavuosia. Lasten ollessa pieniä sain olla kotona, ja vaikka olikin kiireistä, ennätin kuitenkin tehdä paljon. Nyt vuosittain vaihtuvat työtehtävät ja perhe-elämä vievät kaiken aikani. Välillä tunnen pistosta sydämessäni, kuinka vähän on aikaa lapsille. Ja sitten taas muistan: torstaina vietin laatuaikaa esikoisen kanssa syömisen ja kiinantunnin merkeissä. Perjantai-iltana katsoimme ruokailun jälkeen leffaa yhdessä koko perhe. Eilen kävin Kakkosen kanssa kaupungilla etsimässä hänelle lahjaa ja poikkesimme pojan toiveesta hampurilaiselle. Tänä aamuna kellin kuopuksen kanssa sohvalla katsoessani dekkaria, söimme kaikki kotona olevat yhdessä kahteen kertaan ja nyt katsomme vaalivalvojaisia. Yhteistä aikaa sekin.
Joku päivä yritän muistaa jakaa teille sen herkullisen kanareseptin. Helppoa ja hyvää sunnuntairuokaa :)
Osaisiko joku vinkata, mistä saisin uuden kiinalaisen ruukun sateenvarjotelineeksi. Etsinnässä on myös isoja kiinalaisia ruukkuja ulkokukille. Niitäkin toimme aikoinaan Singaporesta, mutteivät ne kestäneet Suomen talvea.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti