perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenterin ensimmäinen luukku





 


 
 

Joulukalenteri on taas omalla vanhalla paikallaan. Sama joulukalenteri on palvellut tehtävässään jo vuosia, esikoinen oli hyvin pieni silloin, kun tilasin sen Saksasta. Eräällä businessnaisella riitti tuolloin aikaa toteuttaa rakasta harrastustaan puoliammattimaisesti: hän valmisti käsityönä tilkkutäkkejä ja konttauspeitteitä pienille prinsessoille ja myi niitä netissä. Hänen kauttaan on pukinkonttiimme löytynyt upeat isot tilkkutäkit meidän ainokaiselle prinsessallemme ja kahdelle ritarillemme. Kolmannelle eli pienimmälle en ole vielä saanut aikaiseksi hankkia omaa päiväpeittoa, olisi toki jo aika. Ehkä ensi jouluna yritän. Jos rouva ottaa tilauksen vastaan.

Samalta rouvalta olen ostanut myös tämän joulukalenterin. Vain kerran se on jäänyt ottamatta käyttöön, sillä sinä vuonna lapset halusivat kokeilla kaupan suklaakalentereita (minkä tonttu hyväksyi mielellään, koska oli aivan liian väsynyt täyttämään tätä kalenteria). Sen paikka on vaihtunut moneen kertaan kodistamme toiseen. Onpa se viettänyt pari vuotta Kiinassakin. Kalenterista kerronkin enemmän Pekingin-jouluaiheisessa jutussani täällä.

Kalenteri löytyi viimejouluisesta majapaikastamme sopivasti vasta viikko sitten. Sinne se oli kulkeutunut Pekingistä, avasimmehan viimeiset luukut viime vuonna Suomessa. Kuopus oli jo ennättänyt kyselläkin kalenterin perään. Hän nimittäin halusi ehdottomasti sen, johon tonttu piilottaa suklaata taskuihin. Muistutin häntä, ettei Tonttu toki ole niin mielikuvitukseton, että tyytyisi vain tavallisiin suklaisiin, välillä se saattaa piilottaa kalenteriin myös rusinoita ja manteleita, kaikkea terveellistä hyvää. Yrittääpä se joskus työntää kalenterin pieniin taskuihin mandariineja ja satsumoitakin, mutta tuloksetta jättää ne sitten muovipussissa roikkumaan kalenterin ulkopuolelle. Eihän ne ihan pieniin taskuihin mahdu. Yhtä kaikki, kuopus halusi taskukalenterin.

Joskus taskusta voi löytyä tehtävärata. Sitä lapset odottavat kaikkein eniten. Yhdessä he päättelevät visaista tehtävää ja arvoituksen selvitettyään ryntäävät jäljille - löytääkseen aina vain uusia ja uusia tehtäviä, kunnes lopulta löytyy aarre (yleensä siis niitä mandariineja).

Viime yönä tonttu oli vähän neuvoton. Mitä se nyt piilottaisi, kun kukaan ei ollut ehtinyt auttaa sitä valmistautumaan. Onneksi tontun kätköistä löytyi pieni matchasuklaalevy, vaikkei se sitäkään saanut mahtumaan kalenterin taskuun. Tontut ovat kuitenkin kekseliästä porukkaa (onhan niille kokemusta karttunut pitkän iän johdosta) ja niin on tämä joulukalenteristamme vastaava tonttukin: se pani taskuun vihjeeksi jääkaappimagneetin ja kiinnitti suklaalevyn jääkaapin oveen. Nam, kun lahja löytyi, asettuivat äiti ja isäkin jaolle.

Mitähän kivaa se huomiseksi keksii?

2 kommenttia:

  1. Ooh suloinen muistojen joulukalenteri ja nämä aarteet tulee ehdottomasti säilyttää. <3 Omassa lapsuudessa oli sellainen mummin tekemä, jossa oli huopakangasta ja kiiltokuvia ja luukuista tuli namia, kolikoita ja pieniä muovileluja. Niin harmittaa, että tuo joulukalenteri on hävitetty.

    Ikinä en ole maistanut matchasuklaata, mutta ehkä vielä jonain päivänä. :)

    Mukavaa joulukuun ensimmäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi sääli että sellainen lapsuuden aarre on hävitetty! Joulukalenteri jos mikä on yksi tärkeitä muistoja. Minäkin muistan kuinka sain lapsena jostain - peräti kai ulkomailta - kolmiulotteisen pahvikalenterin jossa oli Mikki Hiiri. Se oli hieno ja leikin sillä monta vuotta. Se kai lopulta hajosi ja oli pakko heittää pois. Olisi kiva nähdä se tänä päivänä, oliko se oikeasti niin hieno 😊

      Mukavaa joulukuun ensimmäistä sinullekin!

      Poista