Kenelläkään on tuskin jäänyt huomaamatta, että viime
perjantaina oli Black Friday, sen verran lujaa asiasta rummuttivat lehtien ja somen mainokset. Sään puolesta nimitys sopi tuohon päivään
paremmin kuin hyvin. Harmaampaa ja sateisempaa marraskuun päivää ei edes
tämänkään sateisen marraskuun kalenterista löydy.
Todellisuudessa päivä on kuitenkin saanut kutsumanimensä liikenneonnettomuuksista
ja väkivallasta, jotka Yhdysvalloissa ovat liittyneet kyseiseen päivään ihmisten
kiirehtiessä alennusmyynteihin ja riidellessä aletuotteista. Huikeiden
alennusten himossa on kaasupoljinta painettu liikaa ja joillakuilla tunteet
kuumenneet siinä määrin, että samoista tavaroista kilpailevat asiakkaat ovat
saaneet surmansa.
Kulutuskriittisestä näkökulmasta katsoen nimeen voi liittää
muita myös negatiivisia konnotaatioita. Maapallon kestokyvyn kannalta päivä,
jolloin ihmiset ympäri maailmaa ajautuvat ostamishysterian pauloihin ja shoppailevat
mitä sattuu, tavaraa jota he tuskin edes tarvitsevat (Sulo Vilénin sanoin ”kun
sain niin halvalla”), on kestämätön. Jokainen turhaan hankittu tavara on ympäristömme
kannalta liikaa. Ei siis ole sattumaa, että marraskuun viimeisen perjantain,
Black Fridayn, yhteyteen samalle päivälle on lanseerattu myös kulutuskriittinen
Älä osta mitään –päivä.
Pidin viime viikolla ympäristöopintunnin
neljäsluokkalaisille kestävästä kehityksestä. Innokkaasti he pohtivat, kuinka paljon luonnonvaroja tarvitaan heidän lempilelujensa valmistamiseen, ja
testasivat sitä luonnossa vertailemalla papeririisejä sisältävien kangaskassien
painoa lopputuotteen painoon. Neljäsluokkalaiset tietävät nyt, että kahden papeririisin
paino (5 kg materiaalia) vastaa yhden kuvakirjan valmistamiseen käytettyä
kiinteän materiaalin määrää. Ero tuntuu aika paljolta, kun toisessa kädessä on
5 kg paperia ja toisessa Herra
Hakkarainen -kuvakirja. He ymmärtävät myös, että yhden keskikokoisen henkilöauton painosta materiaalia saa valmistettua vain kaksi ja puoli pelikonsolia (500 kg
kiinteää materiaalia per pelikonsoli). Mutta kuinka moni aikuinen farkkuostoksilla
tiedostaa sen, että puolen kilon farkkujen valmistamiseen on kulutettu 6 kg
kiinteitä luonnonvaroja? Lisäksi valmistusprosessiin puuvillan kasvatuksesta
farkkujen valmistamiseen on käytetty paljon vettä. Ennen uuden t-paidan
hankkimista olisi aikuisenkin hyvä pohtia sen elinkaarta, kuten neljäsluokkalaiset
pohtivat järjestäessään paloista järjestykseen t-paidan ja jugurttipurkin elinkaaret.
Vuosien varrella olen näillä farkuillani kerännyt paljon huomiota ja moninaisia kommentteja. Niitä ovat kollegat ihastelleet, japanilaiset kouluvieraat hämmästelleet ja oppilaat hihitelleet. Nämä ovat jo vuorossa toiset ”kukkapyllyfarkkuni”, joille osuvan nimityksen antoi tyttäreni pienenä tokaluokkalaisena nolostellessaan äitiään, joka lähti yläasteelle opettamaan kukalla paikatut farkut jalassaan. ”Oppilaat alkaa kutsua sua kukkapyllyksi”, varoitteli hän tuolloin. Tänä päivänä hän pukeutuu itsekin rohkeasti oman tyylinsä mukaan ja pohtii paljon eettisiä arvoja, eikä hän enää nolostele äidin hassuja farkkuja.
Vanhoille farkuille on olemassa monta jatkokäyttöideaa, ja
tässä yksi. Minun jalassani harvat farkut ehtivät kulua muodikkaasti rikki
polvista, sillä ensimmäisenä niistä hajoaa haara. Monet farkut olen paikannut
itse perinteiseen paikkaustyyliin, mutta muutamista on ompelimo loihtinut minulle
tällaiset erikoisfarkut. Tykkään vaatteista, jotka eivät ole tavallista peruskamaa,
kaikissa vaatteissani haluaisin olevan jonkin jujun: erikoisen leikkauksen, erilaisia
materiaaleja yhdisteltynä, kimallekoristeita tai tällaisen brodeerauksen. Siksi
tuunaus on minun juttuni, mutta valitettavasti aikani ei riitä kivojen vaatteiden
toteuttamiseen omin pikku kätösin (kimalteiden kiinnittämistä lukuun ottamatta).
Kahdeksan vuotta sitten kiikutin ensimmäiset farkkuni vastaperustettuun kierrätysmateriaaleihin
erikoistuneeseen ompelimoon Remakeen, ja niiden kukkapyllyfarkkujen jälkeen on
Remake toteuttanut useita sisälläni olevan pienen vaatesuunnittelijan unelmia.
Niitä tulette vielä näkemään tässä blogissa.
Kuvissa näkyvät kukkapyllyfarkut ovat lähenemässä tiensä
loppusuoraa. Kukkakangaspaikka on kulumassa puhki ja farkuissa on jo
muitakin kuin muodikkaita reikiä. Suunnitelmieni mukaisesti näiden farkkujen
elinkaari ei kuitenkaan pääty vielä tähän. Seuraavaksi näitä odottaa uusi elämä
farkkuhameena. Eikä ihan perusfarkkuhameena tietenkään.
Nuo rakkaat korkonilkkurini olivat kiinalaisen suutarin mielestä jo valmiit kaatopaikalle. Eivät suinkaan, onneksi suomalaissuutari pelasti niiden elämän. Siitä ja kenkienhoidosta oli juttu täällä.
Kuten muuten oikein päättelette, yllä olevat kuvat eivät ole viime perjantailta vaan sekä torstaisia että tämänaamuisia, jolloin vastasatanut lumipeite on kauniisti peittänyt mustan maan.
Kumpaa päivää sinä vietit perjantaina?
En ostanut mitään BF alesta. Miksi ostaa jos ei tarvitse? Onnea uuteen blogiin, jolla on mainio nimi😊
VastaaPoistaNäin on, miksi ostaa jos ei tarvitse. Kiitos! 😊
PoistaPakko sanoa, etten ymmärrä koko Black Friday hommelia ollenkaan ja menin ostamaan tulostimeen mustetta Giganttiin ja ihan järkytyin jonoja ja vaihdoin kauppaa. Kyseinen teemapäivä ei saa millään muotoa shoppaamaan, ostan jos ja kun tuntuu siltä, yleensä alesta tai kirpparilta.
VastaaPoistaVitsi miten hyvänmielen vaatteet ja kukkapyllyfarkut suloisesti sanottu ja myös osuvastikin. Väriä elämään <3
Sydämellistä viikkoa Ei-Leen <3
Kiitos, Tiia, ja mukavaa viikkoa sinullekin! <3
Poista